Anatomia ja Fysiologia

IHON KERROKSET 

Ihosta voidaan erottaa karkeasti kolme eri kerrosta; epidermis (orvaskesi), dermis (verinahka) ja subcutis (ihonalaiskudos).

Epidermis on ihon päällimäinen kerros, jonka tehtävänä on peittää ja suojata alla olevia kudoksia ja elimiä. Epidermis koostuu kerrostuneesta levyepiteelistä, josta alaosa on kuutioepiteeliä ja ylempi levyepiteeliä. Epidermiksessä ei ole veri- eikä imusoluja.

Epidermiksen paksuus vaihtelee 0,75 mikrometrin ja 1,4 millimetrin välillä, ja on paksuinta jalkapohjissa sekä kämmennissä, ja ohuinta silmäluomilla.

Epidermis uusiutuu kokonaan noin neljässä viikossa (28vrk), jalkapohjissa ja kämmennissä 45-75 vuorokauden kuluessa. Epidermiskerros uusiutuu sitä mukaa, kuin alimman tyvisolukerroksen solu nousevat kerros kerrokselta ihon pintaan, ja hilseilevät pois.

Ravintonsa epidermiksen solut alemman kerroksen, eli dermiksen verisuonista.

Epidermis koostuu viidestä erilaisesta solukerroksesta, joihin perehdyn nyt paremmin.

Tyvisolukerros, Stratum Basale

- Tyvisolukerroksen solut ovat neliskulmaisia ja tumallisia, ja ne jakautuvat usein

- Jakautuneet solut täyttyvät keratiinilla noustessaan ylöspäin

- Keratinosyytti on keratinisoituva solu

- Vain yksi solukerros, joka koostuu melanosyyttisoluista ja Merkelin soluista

- Tyvisolukerros sitoutuu epidermiksen ja dermiksen välissä olevaan tyvikalvovyöhykkeeseen hemidesmosmomien avulla.

Okasolukerros, Stratum Spinosum

- Okasolukerroksen keratinosyyttejä kutsutaan okasoluiksi, solukerroksia 4-8

- Solujen välillä on paljon okamaisia desmosmomeja, joilla solut liittyvät toisiinsa

- Okasolukerroksessa on myös Lagerhansin soluja, jotka ovat osa elimistön puolustusjärjestelmää

- Okasolujen solulimassa on paljon säikeitä, eli keratiinifilamentteja, jotka kertyvät asteittain suuremmiksi säikeisiksi kimpuiksi, eli keratiinifibrilleiksi, jotka täyttävät vähitellen koko solun

Jyväissolukerros, Startum Granulosum

- Koostuu 2-3 kerroksesta ihon pinnan suuntaisesti litistyneitä soluja

- Jyväissolujen sisällä valmistuu lamellaarijyväsiä, jotka sisältävät sarveissolujen välisten rasva-aineiden esiasteita (lipidit)

- Lamellaarijyvästen sisältämät aineet, joista tärkein on keramidi, muodostavat lamelleja 

jyväissolukerroksen ja alimpien sarveissolukerrosten väliin

- Lamellit muodostavat sarveissolujen keratiinin ja solujen paksun solukuoren avulla ihon läpäisyesteen, joka estää veden haihtumisen, sekä vden ja muiden aineiden imeytymisen ja mikrobien pääsemisen ihoon

Kirkassolukerros, Stratum Lucidum

- Kirkassolukerros esiintyy vain paksuilla ihoalueilla, kuten jalkapohjissa ja kämmenissä
- Se on nimensä mukaisesti kirkas ja läpikuultava kerros, joita on 3-5
- Kirkassolukerroksen solut ovat pitkälle sarveistuneita

Sarveissolukerros, Startum Corneum

- Kutsutaan myös nimellä marraskesi
- Sarveissolukerroksia on 15-20 kerrosta, paksuissa kohdissa jopa 100-300
- Kerros koostuu tumattomista ja litteistä sarveissoluista tai korneosyyteistä
- Solulima on korvautunut pehmeällä keratiinilla, sillä solut ovat sarveistuneet
- Sarveissolukerros on tiiliseinämäinen, ja siitä voidaan erottaa kaksi eri kerrosta;
Stratum Conjunctum, joka on yhdistävä ja alimmainen kerros
Stratum Disjunctum, joka on irtoava, poishilseilevä päällimmäinen kerros

Dermis eli verinahka, koostuu tiiviistä sidekudoksesta. Dermiksessä tyypillistä on vähäinen solujen määrä suhteessa soluväliaineen määrään. Toisinkuin epidermiksessä, dermiksessä on imu- ja verisuonia, ja sen paksuus on noin kaksi millimetriä. Dermiksen soluväliaineen vesi on sitoutunut glykosaminoglykaaleihin, eli  suuriin polysakkadimolekyyleihin.
Dermiksessä on paljon liima- eli kollageenisäikeitä, jotka antavat iholle kestävyyttä. Kollageenisäikeet ovat kimpuissa, ja niiden suunnan mukaisesti muodostuvat ihon poimut.
Ihon joustavuus tulee dermiksen kimmo- eli elastiinisäikeistä, joiden suunta vaihtelee ihon eri osissa ihoon kohdistuvan rasituksen mukaan.

Dermiksen tehtävänä on toimia iskunvaimentimena, vesi- ja verivarastona, välittää tuntoaistimuksia, ja säädellä epidermiksen ominaisuuksia.
Dermis voidaan jakaa kahteen eri kerrokseeen, jotka ovat

Nysty- eli papillaarikerros

- On saanut nimensä epidermikseen työntyvien nystyjen, eli papillaarien mukaan. Jokaiseen nystyyn tulee hiussuonisilmukka, pieni valtimo (arteoli) ja pieni laskimo (venuli), jotka kuljettavat happea ja ravinteita epidermikseen, sekä poistavat hiilidioksidia ja kuona-aineita epidermiksestä.
- Osassa nystyistä on myös hermopäätteitä
- Sisältää runsaasti kollageeni-, elastiini- ja retikulaarisäikeitä
- Sisältää pääosan dermiksen soluista, joita ovat fibroblastit, makrofagit ja syöttösolut.

Verkko- eli retikulaarikerros

- Kollageenisäiekimput paksumpia kuin papillaarisessa dermiksessä
- Vähemmän soluja kuin papillaarikerroksessa, pääosin fibroblasteja ja makrofageja
- Ihon pinnan suuntaisesti kulkevia elasttinisäikeitä

Subcutis, eli hypodermis, eli ihonalaiskudos muodostuu löyhästä sidekudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvasolut ovat ryhmittyneet lohkoihin, joita ympäröi sidekudoksiset väliseinät, eli septat. Rasvan määrä vaihtelee eri iholaueilla.
Subcutiksen tehtävänä on suojata elimistöä, toimia lämmöneristeenä ja sitoa ihoa sen alla oleviin jänteisiin ja lihaskalvoihin.